Skip to main content

Olen elinikäinen oppija ja mielelläni opiskelen työni ohessa omaehtoisesti. Varsinkin verkko-opinnot ovat mieluisa tapa oppia uutta. Tällä kertaa opintojen alla on erään avoimen yliopiston liiketoimintaosaamisen perusteet verkko-opintoina.

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun maksoin kurssimaksun ja pääsin kirjautumaan kurssialueelle: kaikki verkon ja virtuaalisuuden mahdollistamat välineet puuttuivat ja opetus oli järjestetty varsin perinteisesti. Opintomateriaalina oli kaksi kymmenen vuotta vanhaa kirjaa ja empiirisen esseen ohjeet sekä palautuskansio. Siinä kaikki. Kurssista tuli vahvasti mieleeni entisaikojen kirjekurssit.

Ihan pienelläkin vaivalla voisi verkko-opetusta elävöittää ja oppimista tehostaa. Kyseisestä aiheesta löytyy varmasti paljon ajankohtaisia artikkeleita, blogitekstejä ja videon pätkiä. Aineistosta ei ole puutetta. Kirjat ja esseet soveltuvat myös verkko-oppimiseen, mutta aiheeseen orientoituminen sekä oman osaamisen ja käsitysten reflektointi onnistuisi mainiosti käyttäen olemassa olevaa digitaalista materiaalia sekä verkko-oppimisympäristön erilaisia työkaluja kuten keskustelua, tehtäviä ja testejä.

Varsin pienellä pääsee siis liikkeelle. Ensimmäiset kokeilut vaativat opintokokonaisuuksien tavoitteiden avaamista ja pohdintaa siitä, millä verkon mahdollistamilla aineistoilla ja menetelmillä oppimista voisi tukea sekä miten innostaa oppijat janoamaan lisää tietoa ja kehittämään osaamistaan käsiteltävistä aihealueista. Tämän hetkinen teknologian taso ja ihmisten valmius käyttää erilaisia digitaalisia ympäristöjä tukevat vahvasti täysimittaista verkko-oppimista. Olisiko siis aika siirtyä yliopistomaailmassakin kirjekursseista verkkokursseihin?